Sirittäjän tuntee äänestään, ja paljon vaikeampaa
tunnistus olisikin ilman ääntä, vaikka lintu olisi näkyvissä.
Mutta jotta äänestä tunnistaminenkin olisi joskus hankalaa,
sirittäjällä on myös hömötiaista muistuttava yksitavuinen,
toistuva kutsuääni.
(Näyte alkaa tällä ääntelyllä, ja pian sen jälkeen kuullaan
sirittäjälle nimen antanut säe, sirinäksi nopeutuva äänisarja.)
Videolla sirittäjä laulaa Repoveden kansallispuistossa,
Valkjärvestä Mustalampeen laskevan puron varrella. Sama puronotko
tarjoaa mieluisan kotimetsän myös tiltaltille. Ja mistäpä senkään tuntisi ellei
äänestä! Kolmas uunilintujen sukuun kuuluva ja vaikeasti kauempaa
tunnistettava on pajulintu, paitsi laulustaan, joka alkaa
pirteästi kuin peipposella mutta tyyntyy tyylikkäästi kuin – kuin
pajulinnulla. Tämänkin videon äänien seassa olen kuulevinani myös
pajulinnun
liverryksen.