Peippojen sukukunta on laaja. Tällä sivulla esiteltyjen peipon, järripeipon, viherpeipon, hempon ja urpiaisen lisäksi myös punatulkku, punavarpunen, tikli ja vihervarpunenkin kuuluvat peippojen heimoon.
Peippo ja pajulintu ovat Suomen yleisimmät linnut. Peippo taitaa silti olla huomattavasti tunnetumpi, ehkä siksi, että sen kaikuva laulu saavuttaa loppukevään ja alkukesän päivinä jokaisen kulkijan, kun taas pajulintu laulaa hillitymmin. Peipon yksitavuisia kutsu- ja varoitusääniä ei toisaalta ole helppo erottaa talitiaisen vastaavista, ellei tiainen jatka matalilla ”säkätyksillään”.

Vähiten tunnettu peipon tunnusääni, jyb, kuullaan usein lennosta mutta joskus myös muulloin, varsinkin parven ääntelynä tai kuten alla olevalla videolla myös lentoon valmistautuvan peipon rupatteluna.



Peipon eli peipposen tunnistaa paitsi laulustaan myös kirkkaista väreistä – jos näkyvillä on koiraspeippo. Naaras ja nuoret linnut ovat väreiltään hillitympiä, mutta kaikille on yhteistä valkeat siipilaikut ja myös pyrstön reunimmaiset valkoiset sulat.


Järripeippoa näkee Etelä-Suomessa parhaiten muuttomatkoilla, usein peippojen seurassa.

Järripeippo ja viherpeippo (kuvia alempana) ovat peipon sukulaisia, järripeippo etupäässä pohjoisemmassa Suomessa, viherpeippo tasaisesti koko maassa. Järripeippo on kuitenkin viherpeippoa runsaslukuisempi. Molempien kevätlaulu voi olla rikastakin livertelyä, mutta kesällä lauluinto tasaantuu ja niiden ääntely voi muistuttaa toisiaan. Vertaile tästä järripeipon jyyst-ääntä ja viherpeipon vastaavaa. Eipä niitä ole helppo erottaa! Mutta kun kuulet viherpeipon ”helminauhan”, tunnistus on helpompaa. Monipuolisimmillaan viherpeipon laulu on yleensä keväällä. Silloinkin sen sikermän päätös on usein hämäävästi sama jyyyst kuin järripeipolla. Viherpeipon kutsuääni hyiit on puolestaan samanlainen kuin peipolla tai talitiaisella, ehkä kuitenkin näitä venytetympi. Osa viherpeipoista jää Suomeen talvehtimaan. Tällöin niitä tapaa usein tiklien seurassa. Viherpeippo voi jäädä myös pesimään pihapiiriin. Kun myös sepelkyyhky viihtyy nykyisin puistoissa ja pihoillakin, niiden äänet voivat kuulua yhteisesti. Hämäävän lähelle viherpeippoa osuu myös sinitiaisen ympärivuotinen raksuttelu, joka tässä päättää näytteen yhdessä sepelkyyhkyn kanssa.

Tikli>

Viherpeipon rintamus voi olla kirkkaankeltainen.


Peippojen heimoon kuuluu myös hemppo. Jos viherpeipon yleisväri on vihreä, hemppokoiras kantaa kevätpuvussaan hempeää punaista päälaellaan ja rinnassa. Hempon tunnusväri on kuitenkin ruskea, ja sen latinalaisen nimen jälkiosa cannabina viittaa kaneliin. Parhaita hempon tunnusmerkkejä on käsi- ja pyrstösulkien reunan valkea väri. Hempon kevätlaulu on intomielistä mutta pehmeää liverrystä, kutsuääni ratisevaa näppäilyä.


Urpiainen on runsaslukuinen peippolintu. Sen tunnistaa otsan punaväristä. Koiraalla on punaista myös rinnuksissa. Urpiaista näkee ja kuulee parhaiten muuttoaikoina ja tällöin yleensä parvina. Osa urpiaisista myös talvehtii Suomessa. Urpiaisen lentoääni on kaksitavuinen dju-djup. Parvessa äänistä syntyy kuitenkin kuoromainen jatkumo. Kutsuääni on viherpeippomainen nouseva tsui-i. Urpiaisen kevätlaulu yhdistelee eloisasti näitä ja improvisaationomaisia aiheita.

Jatka eteenpäin: fasaani, haahka, haapana, haarapääsky, harakka, harmaahaikara, harmaalokki, harmaapäätikka, harmaasieppo, harmaasorsa, helmipöllö, hemppo, hernekerttu, hiirihaukka, hippiäinen, huuhkaja, härkälintu, hömötiainen, isokoskelo, jalohaikara, järripeippo, kaakkuri, kalalokki, kalasääski, kalatiira, kanadanhanhi, kanahaukka, kaulushaikara, kehrääjä, keltasirkku, keltavästäräkki, kesykyyhky, kirjosieppo, kiuru, korppi, koskikara, kottarainen, kuikka, kulorastas, kultarinta, kuovi, kurki, kuusitiainen, kyhmyjoutsen, käenpiika, käki, käpytikka, lapintiira, laulujoutsen, laulurastas, lehtokerttu, lehtokurppa, lehtopöllö, leppälintu, liejukana, liro, luhtakerttunen, meriharakka, merikotka, merilokki, merimetso, metso, metsähanhi, metsäkirvinen, metsäviklo, mustakurkku-uikku, mustapääkerttu, mustarastas, mustavaris, naakka, naurulokki, niittykirvinen, nokikana, nuolihaukka, närhi, pajulintu, pajusirkku, palokärki, peippo, pensaskerttu, peukaloinen, piekana, pikkujoutsen, pikkukäpylintu, pikkulokki, pikkusieppo, pikkutikka, pikkutylli, pikkuvarpunen, pohjantikka, pulmunen, punajalkaviklo, punakylkirastas, punarinta, punatulkku, punavarpunen, puukiipijä, pyrstötiainen, pyy, pähkinähakki, pähkinänakkeli, rantasipi, rastaskerttunen, rautiainen, ristisorsa, riuttatiira, ruisrääkkä, ruokokerttunen, ruskosuohaukka, rytikerttunen, räkättirastas, räystäspääsky, satakieli, selkälokki, sepelkyyhky, silkkiuikku, sinisorsa, sinisuohaukka, sinitiainen, sirittäjä, suokukko, taivaanvuohi, talitiainen, tavi, teeri, telkkä, tervapääsky, tikli, tilhi, tiltaltti, tukkakoskelo, tundrahanhi, tunturipöllö, tuulihaukka, töyhtöhyyppä, töyhtötiainen, urpiainen, uuttukyyhky, valkoposkihanhi, valkoselkätikka, valkoviklo, varis, varpunen, varpushaukka, varpuspöllö, viherpeippo, vihervarpunen, viiksitimali, viitakerttunen, viitatiainen, västäräkki
- äänet - täydennystä - palaa alkuun -