Tiaisiin on luontevaa tutustua kuin yhtenä perheenä, sillä ne liikkuvat varsinkin talvella yhdessä ruokaa etsiessään.Talitiainen ja sinitiainen ovat kuitenkin hömötiaista, töyhtötiaista ja kuusitiaista laajemmin ja rohkeammin liikkuvia, ja tämä on voinut vaikuttaa myös tiaisten keskinäisiin reviireihin ja lajien lukumäärien kehitykseen. Varsinkin hömötiaisten määrä on viime aikoina huolestuttavasti laskenut vanhojen metsien vähentyessä.

Lintujen äänet sekoittuvat helposti, eivätkä lintukirjojen kuvaamat tai nettisivujen esittelemät tiaisten ”paraatiäänet”, kevätlaulut, ole aina kuultavissa. Tiaiset tuntuvat rupattelevan keskenään monin äänin ja aivan kuin improvisoiden, ja varsinkin tällöin niiden kirkkaat äänet ja matalat ”säkätykset” menevät helposti sekaisin, eikä niitä ole aivan helppo tunnistaa. Yllä olevalla videolla, jolla kapellimestarina fanfaareineen häärii harmaapäätikka ja rumpalina käpytikka, kuullaan etupäässä tiaisten kevätlauluja. Muista sivun linkeistä saat kuultavaksesi paljon muitakin tyypillisiä ääniä. Kaikki sivun kuvat otti Iita Anttila. Kuvat suurentuvat koskettamalla.

Talitintin kolmitavuinen ti-ti-tyy (tai ti-ti-tyi) kuuluu nykyisin harvemmin kuin sen kaksitavuiset versiot tit-tyy tai tii-ty. Laulun sävelkorkeus ja sävelten etäisyys toisistaan eli intervalli voivat hieman vaihdella. Yleensä ylhäältä alaspäin suuntautuvan sävelparin sijaan voit kuulla myös nousevan intervallin: tässä soi kvartti alhaalta ylöspäin. Yhdistämme äänen kuitenkin vaivatta talitiaiseen sen sävyn ja soinnin mukaan.

On pohdiskeltu, mikä on saanut tiaisen muuttamaan lauluaan. Ehkäpä se haluaa vain keksiä uutta. Laulun kertomus talitintista maaliskuulla on edelleen osuva, sillä keväällä tintin laulu on monipuolisimmillaan. Tässä minuutin taltioinnissa (tehty kotipihalta 4.3.2021) kuulet aluksi harvinaisemman glissandoversion (=liukuva säveltaso) peruslaulusta. Huhtikuussa -23 kotipihalla kaikui taas kaksi talitiaisen intensiivistä kevätlauluvarianttia, klustermainen (sointumainen) tiivistys, ja vielä kahden sävelen kuin improvisoitu yhdistelmä, joka lopuksi palautuu tutumpaan versioon (taustalla sinitiainen ja aluksi myös viherpeippo).

Talitiaisen useimmin kuultavat äänet ovat kutsuääniä tai varoituksia kuten huik ja tink. Ne voivat sekoittua peipon, pajulinnun ja tiltaltin vastaaviin, mutta kun niihin liittyy tomera säkätys, ääni on varmasti talitintin. Joskus säkätystä edeltävät äänet ovat niin korkeita, ettei ihmiskorva niitä oikein erotakaan. Jos kuulit jälkimmäisestä säkätyksestä vain sen loppuosan, ilman korkeita aloituksia, kuuntele vielä oktaavia alemmas laskettu näyte, joka paljastaa korkeat avaukset, nyt ihmiskorvalle paremmin kuultavalta korkeudelta.

Talitiaisen säkätys muistuttaa hieman sinitiaisen säksätystä, mutta talitintilla se on tasaisempi ja kestoltaan lyhyempi, sinitiaisella yleensä hieman pidempi ja soinnikkaampi, säveltasoltaan nouseva, töyhtötiaisen tyyliin.
 
Sinitiaisen lyyristä siritystä, hieman hennompaa kuin viherpeipolla, kuulee keväisin, mutta aktiivista, iloista säksätystä, ympäri vuoden. Sinitiaisen ja talitiaisen säksätykset muistuttavat toisiaan, mutta talitintilla se on yleensä tasaisempi ja lyhyempi, sinitiaisella hieman pidempi ja soinnikkaampi ja säveltasoltaan loppua kohti hieman nouseva. Sinitiaisella kuten kaikilla tiaisilla on myös lyhyitä ääniä. Edellisen näytteen ”tikityksiä” edelsi yksi tai kaksi korkeaa ääntä, joita ihmiskorvan on vaikea kuullakaan. Jos näytettä lasketaan äänialaltaan alemmas, korkeat vihellyksetkin kuuluvat selkeästi.
 
Hömötiainen (kuvassa vasemmalla) on runollisen surumielinen kevätlaulussaan (joka kuulostaa samanlaiselta kuin sirittäjän kutsuääni). Tässä vielä kaksi hömppäriä kilpasilla, taustalla punatulkku. Hömötiaisen tyypillisin ääntely on veitikkamaista, hieman nasaalilta kuulostavaa niiskuttelua. Näytteessä ääntelee kaksi tai kolmekin yksilöä, ja taustalla naputtelee käpytikka. Hömötiaisella on myös aivan lyhyitä ääniä, yksittäin tai sarjana toistettuja. Joskus voit kuulla näinkin aktiivisen äänisarjan, kuin konekirjoitusta tai puhelimen hälytysääntä muistuttavan. Tiaisten ääntely on niin monimaista, että tunnistusohjelmatkan eivät aina saa siitä selvää. Näin äänteli tiainen, joka lainasi ti-ti-tyy -aiheensa talitiaiselta, äänen sävyn hömötiaiselta, mutta joka saattoi olla myös sinitiainen. Kun lintu ei näyttäytynyt, se jäi arvoitukseksi.
  Kuvat Iita Anttila
Kuusitiainen (kuvassa oikealla) on tiaisista pienin, mutta se osaa kyllä pitää ääntä itsestään. Kuusitiaisen kevätlaulu on rytmikkään kiihkeä kahden sävelen toistosarja. Näytteessä kaksi erilaisen temperamentin kuusitiaista näyttäisi olevan kilpasilla. Kolmas, rauhallisin laulaja, ehti saada ääneensä vielä enemmän vivahteita. Rupatellessaan kuusitiaisella on monenlaisia ääniä, esimerkiksi tällainen vihellys. Hömötiainen ja kuusitiainen on joskus vaikea erottaa toisistaan ulkonäöltään. Hyviä tuntomerkkejä laulun ohella ovat kurkku ja päälaki. Kuusitiaisella on enemmän mustaa kurkussa mutta niskassa vastaavasti valkoinen läikkä. Hömötiaisen päälaki on yhtenäisen tumma (kuin baskeri päässä), ja leuan alla on vain pieni ”ruokalappu”. Kuvassa näkyy myös kuusitiaisen siipien kaksi poikittaista vaaleaa juovaa, jollaisia hömötiaisella ei ole.
Kuvat Iita Anttila
Töyhtötiainen on helppo tunnistaa töyhdöstään. Myös töyhtötiaisen laulu, jota kuullaan myös muulloin kuin keväisin, on persoonallista ja kuuluvaa, joskin muistuttaa hieman sinitiaisen säksätystä. Näytteessä taitaa olla äänessä kaksikin töyhtäriä. Töyhtötiainen on paikkauskollinen, joten sen tapaa kesät talvet kotimetsästään, eikä se yleensä vieraile lintulaudoilla, ellei piha suoraan rajaudu sen elinpiiriin. Se on silti innokas talviruokinnan käyttäjä, kuusitiaisen ja hömötiaisen tavoin. Näitä kolmea tiaista kutsutaan havumetsätiaisiksi pesimäpaikkansa mukaan. Ne saattavat myös asustaa koko elämänsä samassa metsässä, vaikka varsinkin kuusitiaiset tekevät joskus melko pitkiäkin vaelluksia.

Entäs sitten pyrstötiainen? Sitä ei nykyisin lasketa tiaisten heimoon, vaikka nimi siihen viittaakin. Samoissa metsissä ja jopa samoissa porukoissa saattaa silti tavata myös pyrstötiaisen, jonka paras tuntomerkki on pitkä pyrstö. Pyrstötiaiset liikkuvat yleensä aina parvina ja vilkkaasti paikkaa vaihtaen. Kun osuu pyrstötiaisten parven reitille, kuulee myös niiden pirteää ääntelyä, tilhimäistä sirinää ja surinaa kuten videolla yllä.

Pohjois-Suomessa asustaa myös tiaisten heimoon kuuluva lapintiainen, suuresti sukulaistaan hömötiaista muistuttava. Se voi vaeltaa väliin etelämmäskin. Etelä-Suomessa voi satunnaisesti kohdata myös viitatiaisen. Sekin on helposti hömötiaiseen sekoitettava. Viitatiaisen lähimmät vakinaiset kotiseudut ovat Virossa ja Ruotsissa.

Jatka eteenpäin: fasaani, haahka, haarapääsky, harakka, harmaahaikara, harmaalokki, harmaapäätikka, harmaasieppo, hemppo, hernekerttu, hiirihaukka, hippiäinen, hömötiainen, isokoskelo, jalohaikara, järripeippo, kaakkuri, kalalokki, kalatiira, kanadanhanhi, kanahaukka, kaulushaikara, keltasirkku, keltavästäräkki, kirjosieppo, kiuru, korppi, koskikara, kottarainen, kuikka, kulorastas, kultarinta, kuovi, kurki, kuusitiainen, käenpiika, käki, käpytikka, lapintiira, laulujoutsen, laulurastas, lehtokerttu, lehtokurppa, leppälintu, liro, luhtakerttunen, meriharakka, merimetso, metsähanhi, metsäkirvinen, metsäviklo, mustapääkerttu, mustarastas, mustavaris, naakka, naurulokki, niittykirvinen, nokikana, närhi, pajulintu, pajusirkku, palokärki, peippo, pensaskerttu, peukaloinen, pikkujoutsen, pikkukäpylintu, pikkusieppo, pikkutikka, pikkuvarpunen, pohjantikka, pulmunen, punajalkaviklo, punakylkirastas, punarinta, punatulkku, punavarpunen, puukiipijä, pyrstötiainen, pähkinähakki, pähkinänakkeli, rantasipi, rastaskerttunen, rautiainen, ruokokerttunen, rytikerttunen, räkättirastas, räystäspääsky, satakieli, selkälokki, sepelkyyhky, silkkiuikku, sinisorsa, sinitiainen, sirittäjä, suokukko, taivaanvuohi, talitiainen, tavi, teeri, telkkä, tervapääsky, tikli, tilhi, tiltaltti, tundrahanhi, tuulihaukka, töyhtöhyyppä, töyhtötiainen, urpiainen, uuttukyyhky, valkoposkihanhi, valkoselkätikka, valkoviklo, varis, varpunen, viherpeippo, vihervarpunen, västäräkki
- täydennystä - palaa alkuun -