Haukkoja näkee enemmän kuin niitä
tunnistaa, sillä niitä pääsee harvoin näkemään läheltä, ja taas äännellessään ne
harvemmin ovat näkyvillä. Tämän sivun haukat esittäytyvätkin
suunnilleen siinä järjestyksessä, kuin ne ovat suvainneet
näyttäytyä tai äännellä tunnistettavasti. Yleisimmin nähtäviä
haukkoja lienee hiirihaukka, vaikkei se olekaan yleisin.
Tällä kertaa kolme hiirihaukkaa taisi olla muuttomatkalla. Nyt
haukat myös kommunikoivat keskenään lyhyin, naukuviksi kuvailluin
vihellyksin. Tiaiset ja peipot eivät tuntuneet haukoista
hätkähtävän. Ehkä ne olivat jo tottuneet siihen, että kookas
hiirihaukka ei juuri vaivaudu yrittämään ketteriä siivekkäitä
saaliikseen. Muuttomatkoilla voi etelässäkin tavata myös
hiirihaukan pohjoisen sukulaisen piekanan. Sen ääni
muistuttaa hiirihaukkaa. Videolla kuultava ääni on hentoinen
piekanan ääneksi ja voikin kuulua samalla seudulla pysyvästi
asustavalle varpushaukalle
(esittely alempana) tai jopa punatulkulle.
Tuulihaukka tarkkailee langoilla istuen pellon
antimia ja lekuttelee sitten paikoillaan valmistautuen iskemään
valitsemaansa kohteeseen. Sepelkyyhky saa siltäkin olla
rauhassa. Tuulihaukka ääntelee nopein tikutuksin. Samanlainen äänisarja
voi kuulua myös ainakin nuolihaukalle (joka tässä ääntelee ja
näyttäytyikin tunnistettavasti), ampuhaukalle ja varpushaukalla
sekä käenpiialle. Niinpä äänen alkuperään on hyvä suhtautua
varauksella, jollei sen lähde ole osunut näkösälle. Kun
nuolihaukan näkee lennossa, ymmärtää sen nimen taustan:
nuolihaukan lentokuva muistuttaa jännitettyä jousta nuolineen.
Yllä olevat tuulihaukat ja sinisuohaukkakoiraan (alla oik.)
kuvasi Teemu Anttila.
Sinisuohaukkanaaras on yleisväriltään rusehtava, mutta
ruskosuohaukasta sen erottaa valkeana loistava yläperä kuten
tässä klipissä Tuusulanjärven rantapellolta. Alla olevalla
videolla saattaa liidellä ruskosuohaukka, mutta video on
kovin kaukaa kuvattu. Haukan siipien asento voisi viitata
ruskosuohaukkaan, ja myös biotooppi on tyypillinen
Tuusulanjärven rantaniittyä reunustavan ruovikon äärellä.
Varpushaukka
(video yllä ja kuva alla) on juuri ehkä missannut aikomansa
aterian tiaisten kadottua kuin tuhka tuuleen, mutta haukka
tarkkailee edelleen tilannetta. Yksi sen tuntomerkeistä ovat
nopeat siiveniskut ja niitä seuraava liito. Varpushaukka on yleisin haukkamme mutta samalla melkoinen lymyäjä,
joskin uskaltautuu myös pihapiiriin. Varpushaukan voi tavata
myös talvella, sillä se on muista haukoistamme poiketen
paikkalintu, ja kannasta vain osa muuttaa. Varpushaukan
tavallisiin ääniin kuuluu käheänkimakka vihellys.
Kanahaukan ”kotkotus” kuului
aamutuimaan Repoveden kansallispuistossa Saarijärven rannalla.
Kanahaukalla on myös naukuvia ääniä kuten hiirihaukalla, ainakin tässä näytteessä kuitenkin
korkeammalla äänitasolla; kyseessä voi olla myös poikasten ääntely
pesällä. Kanahaukka (kuva alla) on tässä Teemun nappaamassa
kuvassa tähystyspaikallaan männyn oksalla. Sillä oli saalis puun
juurella, mutta se väisti ohikulkijaa puuhun, josta saattoi
toisaalta seurata, ettei tämä ole uhkana haukan reviirillä.
Hiirihaukasta kanahaukan erottaa tanakamman oloisena ja
leveäsiipisenä. Kanahaukka lentää suoraviivaisemmin, kun
hiirihaukka kernaasti liitelee. Kanahaukkakoiras on naarasta
pienempi ja saattaa sekoittua myös varpushaukkaan.
Kuvissa vasemmalta varpushaukka ja kanahaukka.
Suomessa
tavattavat haukat kuuluvat kahteen eri lahkoon,
päiväpetolintuihin ja jalohaukkoihin (jh). Hiirihaukan,
piekanan, tuulihaukan (jh), varpushaukan, nuolihaukan (jh),
kanahaukan, sinisuohaukan ja ruskosuohaukan lisäksi Suomessa on
mahdollista ”bongata” myös ainakin ampuhaukka (jh), mehiläishaukka,
muuttohaukka sekä varsinkin muuttoaikaan punajalkahaukka
(jh). Pohjoisessa ruskosuohaukan sukulainen sinisuohaukka on sitä
yleisempi, samoin kuin hiirihaukan sukuun kuuluva piekana. Myös kotkat
kuuluvat haukkojen heimoon, johon aiemmin laskettiin myös sääksi
eli kalasääski, nykyisin omaan sääksien heimoon
sijoitettu. Alla kalasääski on napannut saaliin Tuusulanjärvestä
ja kuljettaa jaloissaan ilmeisesti särkikalaa ateriaksi
poikasilleen. Sääksen pesä voi sijaita kauempanakin rannasta.
Alla merikotka lentää Tuusulanjärven yllä ja herättää muut
linnut varomaan. Jopa palokärki tuntuu reagoivan siihen ja lähtee
varmuudeksi hieman etäämmäs äänistä päätelleen. Kotka itse on
hissukseen, eipä sen kannata pitää meteliä, jos aikoo tavoittaa
syötävää. Monet linnut myös rohkenevat uhata merikotkaa. Pikku
videolla se on joutunut varisten läksyttämäksi Porvoon Ruskiksella
eli Porvoonjoen suistossa, jossa merikotkia on runsaasti kuten
monin paikoin pitkin Suomenlahden ja Pohjanlahden rantoja. Myös
sisävesillä kuten Tuusulanjärvellä merikotka on vakiovieras.
Merikotka ja maakotka ovat petranneet kantojaan viime
vuosikymmeninä, kun niitä on alettu suojella aiemman vainon
sijaan. Merkittävänä tekijänä on ollut myös ympäristöön
joutuneiden myrkkyjen vähentäminen.
