Suomessa tavattavista kerttusista runsaslukuisin
on ruokokerttunen. Samoissa ympäristöissä joskin vain
eteläisimmässä Suomessa (paria poikkeusta lukuunottamatta) viihtyy
myös rastaskerttunen,
mutta se on edellistä monin verroin harvalukuisempi. Niinpä
harrastaja koki iloisen yllätyksen kuullessaan sen laulun ruo'on
nokasta – tavoittaessaan ruokokerttusta. Rastaskerttunen on tätä
hieman kookkaampi ja laulussaan rauhallisempi ja jäsennellympi
mutta samalla kekseliäästi improvisoiva.
Ruokokerttusen
laulussa on vauhti päällä ja lintu saattaa jatkaa säkeitään kuin
loputtomiin. Ruokokerttunen pesii miltei koko maassa, jos vain
löytää nimensä mukaisen ruovikkoisen ja kostean ympäristön,
yleensä läheltä rantaa. Sama biotooppi, kernaasti avoveden
tuntumassa, kelpaa myös rytikerttuselle. Se on levinnyt
Etelä-Suomeen ja lännessä pohjoisemmaksikin. Rytikerttusen laulu
on edellisiä tasaisempaa, silti vivahteikasta. Tämän sivun
ääninäytteet on sattumoisin saatu talteen aivan läheltä toisiaan,
Tuusulanjärven rannalta. Videon ruokokerttunen lauloi suurella
innolla vielä juhannuksen jälkeen, tällä kertaa nuoren lepän
latvuksissa. Ruokokerttusta komppaavat naurulokit ja kurkien
majesteettiset fanfaarit. Mitä ilmeisimmin kudokseen sekoittuu
myös kiurun liverrystä. Sen sijaan ruokokerttusen varoitusääni on jo heinäkuun
lopulta. Pikkuvideolla vilahtava emo kantaa nokassaan syötävää
poikasilleen. Sitten emo harhauttaa liian lähelle osunutta
kulkijaa kauemmas poikasten luota. Alla ruokokerttuspoikue
liikuskelee Tuusulanjärven rantaruovikossa.
Yllä mainitut kerttuset lasketaan kuuluviksi ruokokerttusten
sukuun. Siihen kuuluvat myös taitavimpiin laulajiimme noteerattu luhtakerttunen
ja viitakerttunen. Luhtakerttusen laulua tallentui onnekkaasti
pieni pätkä pajusirkkua
kuunnellessa, heti pajusirkun aloituksen perään. Äänite on Askolan
Tiiläänjärveltä, ja samalla otoksella kuullaan hiukan myöhemmin
myös ruokokerttusta. Viitakerttusen
laulu on luhtakerttusta rauhallisempaa, usein yksinkertaisia
vihellyksiä toistavaa kuten tässä (ja videolla) Kiteellä
nauhoitetussa koosteessa. Mukana Kiteenjärven rantametsiköstä
kesäkuun puolivälissä äänitetyssä väläyksessä kuullaan myös
taivaanvuohen tikutusta ja rastaiden raksutusta. Kukin äänilähde
piiloutui kuvaajalta tiheään pensastoon.
Kuvassa yllä mahdollisesti kultarinta, videolla (oik.)
todennäköisesti pajulintu.
Tiiläänjärven vehmailla lehtimetsärannoilla lauleli myös kultarinta,
sillä kertaa piilossa pysyen. Kuukautta myöhemmin samassa paikassa
oleskeli mahdollisesti juuri sama yksilö. Sitä ei kuitenkaan ole
helppo erottaa esimerkiksi pajulinnusta, kun lauluaika on ohi.
Samalla rannalla asustaa sitä paitsi myös luhtakerttunen. Yksi
kultarinnan tuntomerkki, joka kuvassa näkyy, on nokan väritys:
ylänokka ruskea, alanokka punertavan keltainen. Laulajana
kultarinta on taitava matkija. Niinpä oheiselta nauhoitteelta ei
puolestaan ole aivan helppo päätellä, mitkä laulun sävelaiheet
ovat esimerkiksi samassa pihapiirissä pesiviltä kottaraisilta
lainattuja tai sittenkin kottaraisen itsensä laulamia (joka sekin
on uskomaton imitoija). Lainaamisen puolesta puhuu se, että
läheisen pöntön kottaraiset jo ruokkivat pesuettaan, eikä silloin
jää hevin aikaa laulujen luritteluun. Sen sijaan kottaraisen
poikaset pitävät meteliään emon tuodessa pöntölle syötävää. Voit
kuunnella toisenkin
kultarinnan laulunäytteen. Kyseessä on sama yksilö, mutta
nyt mikki on ollut eri paikassa ja tavoittanut taustalle
rantasipin kimeän ”kilkatuksen”.
Aikaisemmin kertut ja
kerttuset laskettiin samaan heimoon kuuluviksi. Nykyisin ne
jaetaan useampaan, ja kerttusiin kuuluu myös kultarinta, kun taas
uunilinnut
(pajulintu, tiltaltti, sirittäjä ym) muodostavat oman heimonsa.
Yhteistä kaikille on moni-ilmeinen laulutaito. Monen lajin nimikin
juontuu niiden laulun tai elinympäristön antamista vihjeistä.
